4. toukokuuta 2019

Vili Vesikirppu

Nasulammen sankari

Jäät ovat sulaneet Nasulammen pinnalta ja keväinen tuulenvire saa veden värähtelemään kauniisti. Aurinko lämmittää lampea ympäröivää metsää ja herättelee myös lehtikasojen sekä sammaleen alla talvehtivat Nasulammen vesikirput.

Ensimmäisten joukossa lammen pinnalle loikkaa pitkäjalkainen ja vikkeläliikkeinen Vili Vesikirppu. Vili katselee ympärilleen tarkkaavaisesti, kunnes yhtäkkiä nopein ja pitkin loikkauksin harppoo rannan tuntumaan. Vilin ja muiden vesikirppujen erikoistaito on vedenpinnan värähtelyn aistiminen niiden jalkojen avulla. Tällä kertaa Vili oli jaloissaan tuntenut värähtelyä, joka johdatti sen lähelle rantaa Heppu Hämähäkin luokse.

Heppu oli jo tovin kutonut seittiään veden pinnan päälle kallistuneiden puiden lomaan. Äkkiä sen ote oli irronnut aamukasteen liukastuttamalta seitiltä. Kuin jojo, Heppu laskeutui vauhdilla veden pintaan ja kimposi sitten takaisin seitilleen. "Heppu, sinähän se täällä! Minä jo luulin löytäväni täältä jonkin hyvän herkkupalan: mehukkaan toukan tai rouhevan lehden", Vili huikkasi. "Ruokaa se minäkin täältä etsin. Toisin kuin sinä, minä en kulje ruokani perässä, vaan odotan ruuan tulevan luokseni ja tarttuvan tähän kutomaani seittiini" , Heppu selitti ylpeänä seittiään esitellen. Kirkkaan aamuauringon paisteessa seittiä oli hyvin vaikea nähdä, ja siten se olikin oiva ansa Hepun havittelemille herkkupaloille.

"Sinun elämäsi Vili on melko huoletonta. Jalkasi ovat tehokkaammat vakoilulaitteet kuin yhdelläkään salapoliisilla, ja tuolla sinä viiletät veden pinnalla, eivät edes lammen vikkelät sammakot yritä popsia sinua poskiinsa", Heppu jutusteli. Tuota kaikkea Vili ei ollutkaan tullut ajatelleeksi. Toki se nautti suuresti vauhdikkaasta ja jännittävästä elämästään Nasulammella, jossa jokainen päivä oli uusi seikkailu. Mutta tosiaan, lammen vedessä vuoroin sukeltelevat ja vuoroin rannalla loikkivat sammakot eivät jahdanneet Viliä, kuten ne vaikka jahtasivat hyttysen toukkia. Vili kääntyi katsomaan veden pinnasta heijastuvaa kuvaansa. "Johtuukohan se vahvoista etujaloistani? Vai tuntosarvistani, jotka saattavat säikäyttää herkimmät?", Vili pohti itsekseen.

Vili kiirehti muiden vesikirppujen luokse selvittämään asiaa. Vilho, eräs joukon viisaimpia vesikirppuja, ohjasi Vilin hieman sivummalle ja pyysi Viliä katsomaan tarkkaan veden pinnan alle. Siellä saattoi nähdä sammakoiden sukeltelevan ja etsivän syötävää aina pohjamutia myöden. Muutaman kerran ne nousivat veden pintaan niin, että Vili jo ehti säikähtää joutuvansa kuitenkin niiden suupalaksi. Sammakot kuitenkin jatkoivat uiskenteluaan ja tuntui, kuin ne eivät edes olisi huomanneet veden pinnan päällä ihmetteleviä Viliä ja Vilhoa. "Eivätkö sammakot näe minua?”, Vili kysyi ihmeissään. "Eivät todella näe", Vilho totesi ja kertoi vesikirppujen jalkojen erityisistä karvoista, jotka hylkivät vettä ja varmistivat sen, että vesikirput saavat kulkea rauhassa veden pinnalla näkymättöminä veden alla uiskenteleville otuksille. Kuivalla maalla loikkiessaan sammakot eivät sen sijaan saavuttaneet vauhdikkaasti eteenpäin loikkivaa Viliä, sillä hänenkaltaista vesikirppua ei Nasunlammella ollut aiemmin nähty. Pitkien loikkien lisäksi Vili oli hurjan rohkea ja osasi löytää nokkelia piilopaikkoja lammen laitamilta.

Oppimastaan ilahtuneena Vili ihasteli kuvajaistaan Nasulammen pinnasta. Joskus kömpelöiltä ja vaikeasti hallittavilta tuntuvat pitkät jalat olivatkin Vilin superominaisuus, jotka tekivät siitä Nasulammen oman sankarin.

-Heidi-Maria Lönnblad-

Nasulammen historiaa

Nasulammen historiaa ja muuta mielenkiintoista tietoa

Nasulampi on lähellä 
Latumajan reitin varrella sijaitsee pieni lampi, jota on alettu kutsua Nasulammeksi. Pyynpäänkadun ja Metsätähdentien P-paikalta on sinne matkaa n. 600 metriä.
Reitin alkupään metsäalueet ja Nasulammen ympäristö ovat suosittuja retkikohteita. Rauman Ladun perhenuotio -tapahtuma ja lasten luontoryhmät kokoontuvat alueella säännöllisesti. Perhetapahtumista esimerkiksi taskulamppuretki ja jouluhartaus järjestetään Nasulammen läheisyydessä. Monet perheet ja ulkoilijat liikkuvat siellä mielellään. Myös helppokulkuinen esteetön reitti ulottuu Nasulammelle asti. Lisäksi Nasulammen välittömässä läheisyydessä sijaitsee pieneläinten hautausmaa.

Järvi, lampi, lammikko vai lätäkkö?
Otsikon vesialueet on lueteltu suuruusjärjestyksessä.
Suurimpia ovat siis järvet, joita Suomessa on kymmeniä tuhansia. ”Suomi - tuhansien järvien maa” on sanonta, joka kuvaa hyvin Suomen järvien määrää.
Yli 10 000 vuotta sitten koko Suomen aluetta peitti kilometrien paksuinen jääkerros. Silloin elettiin jääkautta. Mannerjää muokkasi voimakkaasti maan pintaa. Sen valtava voima ”höyläsi” kallioita ja siirsi irtonaista maata ja kiviä paikasta toiseen. Mannerjään paino aiheutti myös maankuoren painumista alaspäin. Kun jääkerros alkoi sulaa, kertyivät mahtavat vesimassat maankuoren epätasaisuuksiin. Näin syntyivät järvet. Järvistä vesi virtaa jokia ja ojia pitkin mereen.
Järviä on monen kokoisia. Suomen suurin järvi on Saimaa, joka sijaitsee Kaakkois-Suomessa. Latumajan reitin varrella sijaitseva pieni Kaarojärvi on monien luonnossa liikkuvien retkikohde.
Lampi on usein hyvin matala ja pinta-alaltaan pieni. Vesi virtaa lampiin pieniä puroja ja ojia pitkin. Talvella pienten lampien vesi jäätyy pohjaa myöten. Lammet ovat olennainen osa metsien maisemaa ja ne ovat esimerkiksi sammakoiden suosimia asuinalueita.
Lammikko on maastossa sijaitseva kuoppa, johon talven sulamisvesi tai sadevesi kerääntyy. Jos sataa vähän, saattavat lammikot kuivua kokonaan.
Lätäkkö on pieni kuoppa tiessä, pihalla tai polulla, johon sateen yhteydessä kertyy vettä. Lätäkön vesi haihtuu auringon vaikutuksesta nopeasti.

Hiekkakuoppa on ihmisen tekemä
Jääkauden sulamisvedet kuljettivat mukanaan paljon irtonaista maaperää. Esimerkiksi hiekkaa kertyi valtavia kerroksia ja valleja eri puolille Suomea. Näin syntyivät harjut. Tunnetuimmat harjut ovat Saimaan alueella sijaitseva Punkaharju ja Etelä-Suomen Salpausselkä.
Hiekkaa näkyy myös hiekkarannoilla. Moni on käynyt Porin Yyterissä tai Raumalla Saharannan ja Otanlahden uimarannoilla.
Hiekka on tarpeellinen aine mm. rakentamisessa. Kun sekoitetaan yhteen sementtiä, hiekkaa ja vettä saadaan aikaan betonia. Se on kestävä rakennusaine esimerkiksi siltoihin ja taloihin.
Hiekkaa onkin kaivettu maastosta runsaasti. Hiekan oton seurauksena on syntynyt hiekkakuoppia, joita voi nähdä usein teiden varsilla.

Miten Nasulampi syntyi?
Nasulammen ympäristön maaperä on pääasiassa hiekkaa. Hiekan päällä on alle puoli metriä paksu maakerros, joka on muodostunut maatuneista kasveista. Tästä kerroksesta puut ja metsän muut kasvit saavat ravintonsa. Kun lapiolla kaivaa irtonaisen maakerroksen pois, paljastuu sen alta pelkkää hiekkaa.
Nasulammen pohjoispuolella sijaitsee Rauman vanha kaatopaikka. Se oli käytössä 1990 -luvun alkupuolelle asti. Kaatopaikalle kertyi paljon ihmisten tuottamaa jätettä. Silloin ei vielä jätteitä lajiteltu samalla tapaa kuin nykyään. Kaatopaikalle kertyi valtava ”jätevuori”. Jätteet piti peittää säännöllisesti. Tällä pyrittiin siihen, että ne eivät leviäisi tuulen mukana ympäristöön ja hajuhaitoilta vältyttäisiin. Lisäksi avoin kaatopaikka keräsi valtavat määrät lokkeja ja rottia. Jätteet peitettiin muualta tuodulla maalla ja jyrättiin piukkaan raskailla koneilla.
Tiedettiin, että maaperä kaatopaikan eteläpuolisella alueella oli helposti kaivettavaa ja käyttökelpoista. 1960-luvun lopulla tehtiin päätös maa- aineksen ottamisesta kaatopaikan tarpeisiin. Nykyisen lammen alue sijaitsee lähellä kaatopaikkaa, joten kuljetusmatka oli lyhyt. Puut kaadettiin, kuljetettiin pois ja kaivinkone alkoi kaivaa maata. Kuorma-autot kuljettivat maa-aineksen kaatopaikalle, jossa sillä peitettiin jätteitä ja tiivistettiin jätekasaa. Tämä toiminta jatkui muutaman vuoden ajan.
Paikalle syntyi hiekkakuoppa eli raumalaisittain sanottuna santmonttu (santakuoppa). Tämä kuoppa täyttyi vähitellen vedellä. Näin oli Nasulampi syntynyt. Vuosien kuluessa lammen pohjaan ja rannoille on kasvanut runsaasti uutta kasvillisuutta ja lammessa elää sammakoita ja erilaisia hyönteisiä. Nasulammen alue on mainio elinympäristö myös monille linnuille.

Lähinuotiopaikka on kaikkien käytössä
Rauman Latu on vuosien varrella kehittänyt Latumajan reittiä yhdessä Rauman kaupungin kanssa. Reitti on saatu käyttökelpoiseen kuntoon. Talvisin hiihtolatu kulkee Nasulammen ohi ja sulan maan aikana monet ulkoilijat liikkuvat kävellen, juosten tai maastopyöräillen reittiä pitkin. Esteetön reitti kiertää Nasulammen ja mahdollistaa helpon tavan päästä luontoon. Vuonna 2000 Ladun talkoolaiset rakensivat lammen keskelle nuotiopaikan, joka on ollut siitä lähtien vilkkaassa käytössä. Tämän lähinuotiopaikan tarkoitus on palvella kaikkia retkeilystä kiinnostuneita. Erityisesti lapsiperheet suuntaavat retkensä usein Nasulammelle.

Mikä on Nasulammen elämyspolku?
Rauman Ladun Metsämörritoiminta liittyi Meremme tähden -projektiin vuonna 2016. Projektissa pyritään tutustumaan vesistöjen tilaan tutkimalla ja havainnoimalla. Rauman Latu ”adoptoi” Nasulammen omaksi lähivedekseen. Luontokerholaiset ja metsävaeltajat ovat tutkineet ja tarkkailleet lampea monin eri tavoin. Aluetta on myös siivottu ja järjestetty risutalkoita.
Vuonna 2017 syntyi uudenlainen ajatus Nasulammen kehittämisestä. Nasulammen ympäristöön suunniteltiin erilaisia toimintapisteitä, joiden avulla voi helposti tutustua lammen luontoon.
Rauman kaupungin Wihertoimi suhtautui ehdotukseen myönteisesti ja niin sai alkunsa Nasulammen ellämyspolun rakentaminen.
Nasulammen elämyspolku on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita liikkumaan luonnossa.
Polku tarjoaa:
- tasapainoilua
- maiseman kurkistelua
- tähyilyä lintutornilla
- lintujen pönttöpuuhia
- virtaavan veden tutkimista
- nuotiolla nautiskelua
- metsässä puuhailua
Lisäksi qr-koodien avulla saa liikuntatärppejä polulla kulkemisen.

10. maaliskuuta 2019

Rauman Latu ry:n säännöt


Klikkaamalla saat tekstin isommaksi
Klikkaamalla saat tekstin isommaksi


Klikkaamalla saat tekstin isommaksi
Klikkaamalla saat tekstin isommaksi

Yhdistyksen uudet säännöt (hyväksytty PRH:ssa 13.6.2019)

Rauman Ladun nykyiset säännöt ovat vuodelta 1981 ja ilmaisultaan jo vähän vanhahtavat. Ne ovat olemassa ainoastaan paperiversiona eivätkä siten helposti kaikkien saatavilla.

Suomen Latu on tehnyt paikallisyhdistyksen uudet mallisäännöt. Tärkein eli toinen pykälä säännöissä muuttuu sanamuodoltaan nasevammaksi, mutta tärkein eli liikunnallisen elämäntavan edistäminen säilyy. Vanha tarkoituspykälä: Yhdistyksen tarkoituksena on Suomen Latu ry:n jäsenyhdistyksenä toimia hiihdon ja muun ensisijaisesti luonnossa tapahtuvan kuntoliikunnan ja retkeilyn edistämiseksi kansalaistavaksi. Uusi tarkoituspykälän 1. momentti: Yhdistyksen tarkoituksena on Suomen Ladun jäsenyhdistyksenä edistää kaikenikäisten ulkoilua ja liikunnallista elämäntapaa.

Mallisäännöissä on vaihtoehtoina yksi tai kaksi yhdistyksen varsinaista kokousta vuodessa. Tältä osin pysytään nykykäytännössä eli pidetään erikseen syys- ja kevätkokous. Yhdistyksen johtokunnan nimi muuttuu hallitukseksi. Kokoukset on kutsuttava koolle 14 päivää aiemmin (nyt 7 pv). Sama henkilö voi toimia puheenjohtajana korkeintaan kuusi perättäistä vuotta.

Sääntömuutos läpäisi jo ensimmäisen käsittelyn 7.3. pidetyssä kevätkokouksessa.

Jos haluat tutustua asiaan tarkemmin, mallisäännöt ja niiden käsittelyä koskevat ohjeet löytyvät Suomen Ladun sivuilta.

Erillisenä aineistona löydät yläpuolelta kevätkokouksen 1. käsittelyssä olleen ehdotuksen. (Jokaisen sivun saat isommaksi klikkaamalla sivun kuvaa.)



Täydennys:

Patentti- ja rekisterihallitus on hyväksynyt uudet säännöt 13.6.2019.