6. helmikuuta 2015

Kokemuksia lasten liikunnasta

Rauman Latu sai syksyllä 2014 Metsämörri-laatutunnuksen lasten liikunnan ja monipuolisten luontokokemusten järjestämisestä.


Alla neljän lapsen ja kahden vanhemman kokemuksia.


Iloa ja innostusta metsävaeltajatoiminnasta!

Seitsemänvuotias tulee kotiin ensimmäiseltä retkeltään Rauman Kaarojärven laavulta silmät loistaen. Ei tarvitse kysellä eikä udella mitä-milloin-millaista. Lapsi kertoo itse: Kivaa, jännää, uutta ja hauskaa. Sama toistuu lumikenkäilyn, lintubongauksen, meriretken, yövaelluksen, pimeänvaelluksen sekä Pinkjärvi-retken jälkeen.

Toiminnasta paistaa meille vanhemmille päällimmäisenä luonnon kunnioitus ja sen monimuotoisuuden ja tärkeyden ymmärtämisen arvostaminen. Lapselle metsävaeltajien reissut ovat luontokokemuksia vailla vertaa, hän oppii iloitsemaan niin lähimetsän kuin järjestetyn luontopolun tarjoamista elämyksistä turvallisesti osaavien ja huolehtivien aikuisten  kanssa. Mikä tuosta kulki? Kuka tuolla laulaa? Minkä pesä? Saako poimia? Oma äiti ei aina osaa vastata lapsen kysymysten tulvaan samalla lailla kuin asiaansa perehtyneet ohjaajat. Ensimmäisen retken aikana jo perehdyttiin myös asiaankuuluvaan välineistöön. Hienointa olikin sitten saada synttärilahjaksi oma puukko. Joululahjalistalla oli kuksa. Pikkuhiljaa lapselle kehittyy erätaitoja joista vanhempansa ovat pikkuisen kateellisia: ”Vaude, saat opettaa meillekin nämä jutut!” Ja siitäkös vaeltaja -pelkästä ylpeydestä- kasvaa pituutta monta senttiä.

Rauman Ladun metsävaeltajatoiminnassa lapsi on vuoden aikana oppinut tärkeiden erätaitojen lisäksi paljon arvokkaita yhteistyötaitoja, saanut rutkasti rohkeutta ja itseluottamusta. Tulevan vuoden retkiä jäämme innolla odottelemaan!

Johanna Suhonen sekä metsävaeltaja Elmo 8v.

Ajatuksia Metsämörrin perhenuotioista


"Metsämörrissä on aina kivaa". "Kivointa on eväitten syöminen". "Tehtävien tekeminen on kivaa, varsinkin aarteenetsintä". "Makkaranpaisto on kivaa". Ohessa kommentteja, kun kyselin lapsiltani, Eetu, Iiro ja Inka, mitä mieltä he ovat Metsämörrin perhenuotio -tapahtumasta. Isänä ja vanhempana on helppo yhtyä oheisiin kommentteihin. Minustakin makkaranpaisto nuotiolla ja eväitten syönti luonnonhelmassa on kivaa, ja ei haittaa vaikka vaatteet vähän haisevat savulle tapahtuman jälkeen. Ilokseni olen saanut havaita myös, että aivan kuin huomaamatta lapset oppivat luonnosta kaikkea uutta ilman että tarvitsisi varsinaisesti opettaa. Ja onpa tainnut joulupukkikin saada vihiä meidän perheen lasten mieltymyksistä, koska osasi tuoda kaikille kolmelle oman nimikoidun kuksan, termospullon ja makkaranpaistotikun. Lisäksi pukki toi pojille lintukirjan ja retkeilyoppaan.

Meidän perheellä on jo usean vuoden kokemus Metsämörri-toiminnasta. Pojat ovat käyneet perhenuotio-tapahtumassa jo usean vuoden ajan ja lisäksi he ovat osallistuneet luontoryhmiin, muumihiihtokouluun majanrakennusretkelle, taskulamppuretkelle ylipäänsä lähes kaikille Rauman Ladun järjestämiin tapahtumiin, jotka ovat jotenkin liittyneet luontoon. Vuoden 2013 syksystä lähtien mukaan liittyi myös pikkusisko Inka, tuolloin kolmevuotias. Koskaan ei ole tarvinnut ketään maanitella tai pyytää mukaan, automaattisesti joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina on Metsämörri, odotettu päivä.

Ajatuksena Metsämörri-toiminta, ylipäänsä Rauman Ladun toiminta, sopii meidän lapsille kuin nakutettu. Meidän lapset viihtyvät hyvin ulkona, säässä kuin säässä. Metsämörri laulussakin lauletaan, että "nähdään joka säällä". Minusta Metsämörri laulu kuvastaakin hyvin sitä ajatusmallia mitä minä ja meidän perheen lapset ajattelemme ulkoilusta, luonnosta ja Metsämörri-toiminnasta. Ulos pitää päästä touhuamaan oli keli millainen tahansa. Minun korviini ei ole koskaan kuulunut sellaista, että "ulkona sataa, ei viitsi lähteä" tai "on liian märkää". Muistini mukaan Metsämörri-perhenuotio on vain kerran peruttu, kovan pakkasen vuoksi, muutama vuosi sitten. Tuonakin lauantaina me olimme lähdössä ko. tapahtumaan, eväät oli tehty ja pakattu reppuun. Pakkasta oli tuolloin reilut parikymmentä astetta, muistan hyvin kun ajattelin vielä tarkistaa asian päivän lehdestä, että onko tänään Metsämörriä, päivän lehdessä oli maininta pakkasrajasta eli tapahtuma peruttiin. Sen päivän kova pakkanen ei kuitenkaan estänyt meitä ulkoilemasta, vaan olimme ulkona normaalisti ja lämmittelimme välillä lämpimässä varastossa metsämörrieväitä syöden ja lämmintä mehua juoden.
Mikäli ei mitään ihmeellistä tapahdu, niin meidät tapaa jatkossakin aina joka kuun ensimmäinen lauantai Metsämörrin perhenuotiolla.

Metsämörri-terveisin

Eetu, Iiro ja Inka
sekä isä Sami