 |
Iloa ja innostusta metsävaeltajatoiminnasta!
Seitsemänvuotias tulee kotiin ensimmäiseltä retkeltään
Rauman Kaarojärven laavulta silmät loistaen. Ei tarvitse kysellä eikä udella
mitä-milloin-millaista. Lapsi kertoo itse: Kivaa, jännää, uutta ja hauskaa.
Sama toistuu lumikenkäilyn, lintubongauksen, meriretken, yövaelluksen, pimeänvaelluksen sekä Pinkjärvi-retken jälkeen.
Toiminnasta
paistaa meille vanhemmille päällimmäisenä luonnon kunnioitus ja sen
monimuotoisuuden ja tärkeyden ymmärtämisen arvostaminen. Lapselle
metsävaeltajien reissut ovat luontokokemuksia vailla vertaa, hän oppii
iloitsemaan niin lähimetsän kuin järjestetyn luontopolun tarjoamista
elämyksistä turvallisesti osaavien ja huolehtivien aikuisten kanssa. Mikä
tuosta kulki? Kuka tuolla laulaa? Minkä pesä? Saako poimia? Oma äiti ei aina
osaa vastata lapsen kysymysten tulvaan samalla lailla kuin asiaansa perehtyneet
ohjaajat. Ensimmäisen retken aikana jo perehdyttiin myös asiaankuuluvaan
välineistöön. Hienointa olikin sitten saada synttärilahjaksi oma puukko.
Joululahjalistalla oli kuksa. Pikkuhiljaa lapselle kehittyy erätaitoja joista
vanhempansa ovat pikkuisen kateellisia: ”Vaude, saat opettaa meillekin nämä
jutut!” Ja siitäkös vaeltaja -pelkästä ylpeydestä- kasvaa pituutta monta
senttiä.
Rauman Ladun metsävaeltajatoiminnassa lapsi on vuoden aikana oppinut
tärkeiden erätaitojen lisäksi paljon arvokkaita yhteistyötaitoja, saanut
rutkasti rohkeutta ja itseluottamusta. Tulevan vuoden retkiä jäämme innolla
odottelemaan!
Johanna Suhonen sekä metsävaeltaja Elmo 8v.
Ajatuksia Metsämörrin perhenuotioista
"Metsämörrissä on aina kivaa". "Kivointa on eväitten syöminen". "Tehtävien tekeminen on kivaa, varsinkin aarteenetsintä". "Makkaranpaisto on kivaa". Ohessa kommentteja, kun kyselin lapsiltani, Eetu, Iiro ja Inka, mitä mieltä he ovat Metsämörrin perhenuotio -tapahtumasta. Isänä ja vanhempana on helppo yhtyä oheisiin kommentteihin. Minustakin makkaranpaisto nuotiolla ja eväitten syönti luonnonhelmassa on kivaa, ja ei haittaa vaikka vaatteet vähän haisevat savulle tapahtuman jälkeen. Ilokseni olen saanut havaita myös, että aivan kuin huomaamatta lapset oppivat luonnosta kaikkea uutta ilman että tarvitsisi varsinaisesti opettaa. Ja onpa tainnut joulupukkikin saada vihiä meidän perheen lasten mieltymyksistä, koska osasi tuoda kaikille kolmelle oman nimikoidun kuksan, termospullon ja makkaranpaistotikun. Lisäksi pukki toi pojille lintukirjan ja retkeilyoppaan.
Meidän perheellä on jo usean vuoden kokemus
Metsämörri-toiminnasta. Pojat ovat käyneet perhenuotio-tapahtumassa jo usean
vuoden ajan ja lisäksi he ovat osallistuneet luontoryhmiin, muumihiihtokouluun
majanrakennusretkelle, taskulamppuretkelle ylipäänsä lähes kaikille Rauman
Ladun järjestämiin tapahtumiin, jotka ovat jotenkin liittyneet luontoon. Vuoden
2013 syksystä lähtien mukaan liittyi myös pikkusisko Inka, tuolloin
kolmevuotias. Koskaan ei ole tarvinnut ketään maanitella tai pyytää mukaan,
automaattisesti joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina on Metsämörri, odotettu
päivä.
Ajatuksena Metsämörri-toiminta, ylipäänsä Rauman Ladun
toiminta, sopii meidän lapsille kuin nakutettu. Meidän lapset viihtyvät hyvin
ulkona, säässä kuin säässä. Metsämörri laulussakin lauletaan, että
"nähdään joka säällä". Minusta Metsämörri laulu kuvastaakin hyvin
sitä ajatusmallia mitä minä ja meidän perheen lapset ajattelemme ulkoilusta,
luonnosta ja Metsämörri-toiminnasta. Ulos pitää päästä touhuamaan oli keli
millainen tahansa. Minun korviini ei ole koskaan kuulunut sellaista, että
"ulkona sataa, ei viitsi lähteä" tai "on liian märkää".
Muistini mukaan Metsämörri-perhenuotio on vain kerran peruttu, kovan pakkasen
vuoksi, muutama vuosi sitten. Tuonakin lauantaina me olimme lähdössä ko.
tapahtumaan, eväät oli tehty ja pakattu reppuun. Pakkasta oli tuolloin reilut
parikymmentä astetta, muistan hyvin kun ajattelin vielä tarkistaa asian päivän
lehdestä, että onko tänään Metsämörriä, päivän lehdessä oli maininta
pakkasrajasta eli tapahtuma peruttiin. Sen päivän kova pakkanen ei kuitenkaan
estänyt meitä ulkoilemasta, vaan olimme ulkona normaalisti ja lämmittelimme
välillä lämpimässä varastossa metsämörrieväitä syöden ja lämmintä mehua juoden.
Mikäli ei mitään ihmeellistä tapahdu, niin meidät tapaa
jatkossakin aina joka kuun ensimmäinen lauantai Metsämörrin perhenuotiolla.
Metsämörri-terveisin
Eetu, Iiro ja Inka
sekä isä Sami
